|
 Mitä: Itävallan roadtrip
Missä: Hinterglemm, Saalbach, Leogang, Schladming, Semmering
Milloin: 20.7 - 30.7 2009
Tuli kesä, oli mopo, mutta tällä kertaa tehtiin noin kymmenen päivän täsmäisku käyttäen lentokonetta. Kohteeksi valikoitui pienen arpomisen ja äänestyksen jälkeen itäisempi Keski-Eurooppa, ihan siksi, että autolla ajo reissun aikana jäisi minimiin. Itävallassa olikin kovasti paljon paikkoja ihan vieri vieressä, joten sinne siis. Ennalta oli jo tuntumaa muutamaan paikkaan, lähinnä Leogang ja Schladming oli käytynä jo aiemmin (07 viimeksi). Näiden lisäksi kohteiden listalle päätyi Saalbach-Hinterglemm, Wagrain, Semmering ja ehkä mahdollisesti Bischofmais. Tämän reissun retkikunta oli vahvuudeltaan viisi + 2 (vuokra-autoa). Ensimmäisessä autossa, tai no Zafirassa matkasi Monni, Hezu + Laitio, toisella oli liikkeellä Malinen+Keinonen. Pojat sai "Tourania vastaavan" Focus C-maxin.
Asiaan, kyseessä oli allekirjoittaneelle ihan neitsytmatka oman pyörän kanssa lentokoneessa, mutta sehän olikin tosi helppoa ja kätevää. Pyörä sujahti kivasti laatikkoon ajokamojen seuraksi, ja painoakin kertyi vaan 31.5kg, kun 32kg oli Finnairilla maksimi. Ei mitään hätää siis. Parin tunnin lentelyn jälkeen laskeuduttiin vähän rajusti Muncheniin, mutta siitä eteenpäin mentiinkin aika saksalaisella täsmällisyydellä. Puol tuntia koneen laskeutumisen jälkeen pakkailtiin jo kellarissa pyöriä autoon. Eihän ne tietty laatikoissa mahtunu, joten laatikot auki ja lyttyyn kontin pohjalle, tavaraa kattoon asti ja baanalle. Lento kun lähti kasilta aamulla, niin klo 14:00 oltiin jo ensimmäisessä kohteessa, kylän nimi Hinterglemm ja majapaikka ensimmäiset 5 yötä Hans Ennin lepokoti, keittiöt ja kaikki. Toimi.
Nyt kun joku kysyy, että miksi niin monta yötä heti samassa paikassa, selvennetään toimintasuunnitelmaa hiukan. Majatalosta oli Hinterglemmin hissille matkaa noin 100m, Hinterglemmissä siis 2 baanaa, punainen ja sininen. Hinterglemmistä puolestaan Saalbachiin noin 2km, jossa aika melkoisen upea X-Line nimellä kulkeva kuusi kilometriä pitkä latu, kilometri korkeuseroa. Hinterglemm-Leogang matka oli myös kohtuullinen, puolen tunnin ajo suuntaansa. Näissä kolmessa paikassa käy vieläpä sama hissilippu, eli tosissaan jos yrittää, niin samalla päivälipulla voi ajaa kaikki kolme, jos ehtii. Näistä alkumatkan kohteista selkeä ykkönen tällä kertaa oli Saalbachin X-Line. Ylhäällä mentiin avoimessa maastossa, oli penkkakurvia ja hyppyä ja jos vaikka mitä. Sen jälkeen rullailtiin vähän tietä pitkin, jonka jälkeen alkoi metsäsektori, jossa oli tosi hienoa ja hyväkuntosta dh-siivua sitten ihan kotitarpeiksi. Hinterglemmin punainen pätkä oli myös ihan positiivinen ylläri, joskaan ei ajettu sitä kuin ihan muutama lasku. Leogang alkoi olemaan ehkä vähän nähty, eikä uusi Bingobongo vakuuttanut ollenkaan. Kyllä siellä silti päivän ajaa, ei siinä.
Hinterglemmiin saavuttiin siis maanantaina. Tiistai ja keskiviikko ajettiin niin paljon kuin jaksettiin ja torstaiksi oli luvassa välipäivää, tiistain ja keskiviikon noin 29 lämpötilat vaihtu torstaille lukemiin 34, joten mentiin Zell Am Seehen perinteiselle turistikierrokselle, uimaan jne. Käytiin me siellä jo keskiviikkoiltanakin vähän kattelemassa... Perjantai vielä ajettiin Saalbachissa uudestaan X-Linea ja sen jälkeen kamat nippuun siirtymää varten. Saalbachin baana kulutti muuten rengasta aika kohtuudella, kolmen päivän ajon jälkeen oma saldo oli allaolevan kaltainen, eikä se ollut edes pahin.
Lauantaina siirrettiin maja Hinterglemmistä Schladmingiin. Majotusta jouduttiin vähän etsimään, mutta hetken hölmöilyn jälkeen ajettiin paikalliseen Tourist infoon ja rupes tapahtumaan. Tyttö siellä soitteli ympäriinsä ja kyseli, lopputuloksena päädyttiin koteloon nimeltä HausLanka, jossa oltaisiin seuraavat pari yötä. Schladmingissa on käytössä ns. turistikortti - Sommercard - joka on siellä liikkuessa ihan ehdoton juttu. Kortin saa maksutta käyttöönsä, kunhan yöpyy sellaisessa paikassa joka on ko. systeemissä mukana. Kortti pamahti pöytään noin vartti kämpän saamisen jälkeen, ja se on käytännössä alueen all-access-passi. Hissiin pääsee ilmaiseksi, ajojen jälkeen paikalliseen Serenaan lillumaan, kaikki bussit yms on ilmaisia jne. Olisi päässyt myös jääluoliin, aasiratsastukselle tai shiatsu-hierontaan jne jne, muttei ihan kaikkiin ehditty. Niin, ja siis joku 21e per naama oli majotus yöltä, joten ihan ilmaista hupia siis, ihan käsittämätöntä mutta hyväksyttiin. Schladmingin baana on myös erittäinkin siisti, paikoitellen jarrupattia on aika reilusti, muttei se oikeastaan haittaa, kuuluu asiaan ehkä. Rataa on myös sikäli kiva ajaa, että vähän väliä tulee vastaan monista kisavideoista tuttuja kohtia, ja vaikka esim. Earthedeissa ns. offroad-tupla näyttää pro-kuskien ajamana ihan pieneltä ja helpolta, niin livenä tilanne onkin vähän toinen. Toimivia systeemejä kuitenkin, oikein hieno paikka. 2 päivää ajettiin, eikä kyllästynyt.
Schladmingin jälkeen oli vähän takki auki, että mitäs sitten. Vaihtoehtoina oli lähinnä Wagrain, joka olisi ollut ihan nurkan takana tai sitten vähän pidemmän etapin päässä Semmering. Kyseltiin vähän paikallisilta, ja kun kaikki oli vähän sitä mieltä että Wagrain ei natsaa, Semmering on hyvä, niin sinne lähdettiin. Sladikassa ajettiin siis su ja ma, ja maanantai-iltana siirryttiin Semmeringin suuntaan, joka oli kaikille ihan outo paikka, oltiin jännän äärellä. Maisemat muuttuu melko äkkiä, kun lipsahtaa Tirolin alueelta ulos. Idempänä ei enää kaikki talot ole ihan viimesen päälle viimeisteltyjä ja Semmeringin kylä varsinkin oli jo melko ränsistynyt, hylättyjä taloja jne. Ehkä jopa aavistuksen pelottavan olonen paikka, vähintäänkin. Keskustassa oli liian tyyris Gasthof, joten kokeiltiin vähän syrjemmästä isoa hotellia. No, se oli kuulemma täynnä (ihan oikeasti tyttö ovella sanoi sanatarkasti näin: "Sorry, we're full. The place is full of grannies, they are just playing cards". No, se likka oli käyny Suomessa, Jyväskylässä ja vaikka missä. Se sitten soitti Max-nimiselle sedälle, jonka mökkiin päästiin. Se oli vähän vielä enemmän metsässä, pihalla oli lampaita ja traktoreita ja yksi auto, jossa Romanian kilvet. No, ei se mitään, kotelo on kotelo. Keittiökin siellä oli, mutta sen kaveriksi vain kolme kahvikuppia, joten kylillä syömiseksi meni. Ajopaikkana kuitenkin positiivinen yllätys. Vähän pienempi mäki, jonka jaksoi jo ajaa pysähtymättä melkein mukavasti alas. Reittejäkin oli toki enemmän, kun niitä sentään pienempään mäkeen voi monta tehdä. Oli melko kivistä dh-baanaa ja lupsakampaa raiderireittiä ja slopestyle-alue myös. Toimivia settejä, ihan hauska paikka. Päivän verran ajettiin ja arvottiin, että josko jaksaisi toisenkin, muttei enää viitsitty, vehkeetkin alkoi olemaan aika luovutuskunnossa.
Semmeringistä otettiin sitten vielä siirtymä Muncheniin, käytiin vähän keskustassa pyörimässä ja illalla kattelemassa kentän aidan vieressä koneita. Seuraavana päivänä auto palautukseen, pyörät takaisin laatikkoon ja kivasti kotia kohti.
Yhteenvetona, 11 päivän reissu, 6 täyttä ajopäivää. Helppoa, kätevää, eikä tarvinnu ajella taas koko Euroopan halki autolla. Retkikunta suosittelee vahvasti.
Koko reissun kuvasaalis allaolevasta linkistä. Pelkällä pokkarilla mentiin, mutta jotain kuitenkin.
Europe 09 - kuvagalleria.
 |
